Finnish Open

Markus on hienosti lauantain kahden kierroksen jälkeen jaetulla neljännellä sijalla Meresmaan kanssa.
Mikko jaetulle sijalla 19.
Pojat heittivät hienosti perjantain parigolfkisan ja tulivat neljänneksi.

Meikäläisen näkövinkkelistä on mielenkiintoista, että "Hartsa" Hynönen piinaa nyt "Kauhajoen puttikone" Ilkkaa, ja johtaa vanhempien pappojen kisaa yhdellä. Taas on tasaista vääntöä.

Last edited by Marko (15.08.2010 11:29:12)

Jos jotain kisarapsaa niin...
Eka kierros lähti käyntiin hyvin nihkeästi ja joskus seittämän väylän jälkeen olin 3 päälle parin, vaikka oli tullut pari pirkkoakin. Oli todella paskat fiilikset ja ehdotinkin kädinä toimineelle Hannelelle, että mitä jos pakataan kamat ja lähetään takas Tampereelle . Loppurundi lähtikin sitten sujumaan ja menikin ilman bogin bogia sekä viidellä pirkolla. Kierrostulos 58 (-2) ja siitä oli ihan hyvä jatkaa. Ajattelin kärjen huitelevan jossain viidenkympin tienoilla, mutta yllätys oli suuri, kun selvisi, että kärki oli 55:ssä ja olin jaettuna neljäntenä tolla tuloksella.

Toinen kierros olikin sitten iltapäivällä ja aamun tuulikin oli tyyntynyt ja "tuloskeli" odotti. Arvonta laittoi mut kakkospooliin ja poolikavereina oli Juho Rantalaiho, Jussi Lindberg ja Petteri Turunen. Juholla lähti kulkemaan ihan ilmiömäisesti ja taisi olla etuysin jälkeen 6 alle tms. Itsellä sitten lähti taas kulkemaan vähän myöhemmin, mutta ihan kivasti kuitenkin ja kierrostulos 56 (-4). Juho pelas kisojen parhaan kierroksen 54 (-6). Muut poolilaiset pelas yli 60. Olin varsin tyytyväinen omaan kiessiin, mutta ajattelin Meresmaan ja kumppanien vetävän jotain 50 kiessiä, kun tosiaan keli oli lähes täydellinen. Yllätyksekseni ykköspoolista Erno oli pelannut 60 ja Meresmaakin 59. Sijoitus pysyi samana, mutta koska jälkimmäinen kiessi oli mulla parempi kuin Jussilla, pääsin sunnuntaiksi ykköspooliin. Yllättävää huomata, että sinnekkin voi Eurotourilla päästä ihan peruspelillä, ilman mitään hirmuonnistumisia.

Sitten valkenikin sunnuntaiaamu aivan liian aikaisin, kun ilmottautuminen piti tapahtua viimeistään klo 7:10. Radalle horroksessa vähän ennen seiskaa ja pakolliset lämmittelyrutiinit. Yhtään draivia en tosin lämmitellyt yhdellekkään kierrokselle, koska heittokäden puoleiset leveät selkälihakset ovat olleet SM-kisoista asti niin jumissa, ettei viitsinyt riskeerata niiden jaksamista itse kierroksella. Tuuli oli kierroksen alkaessa yltynyt jo melkoiseksi ja itseäni alkoi jo ennen lähtöä masentaa vallitseva säätila. Kyllähän kaikilla keleillä pitäisi osata pelata, mutta en todellakaan pelaa frisbeegolffia, jotta voisin heittää alle 100 metrisiä seiftidraiveja ja putata 5m putit korin alle turvaan. Tykkään lajista, koska kiekkoa on kiva liidättää ja ja katsella muiden liidättämien kiekkojen lentoa. Kovalla tuulella ikävä kyllä näistä ei pääse juurikaan nauttimaan ja pelistä tulee ihme neppailua. Kierrokselle lähdettiin Piipon, Hynösen ja Rantalaihon kanssa. Ykkösellä kävi heti selväksi, mikä tulee olemaan kierroksen henki, 30m lähestymiset on jo liian pitkiä ja yli 5m putit on pakko heittää korin alle. Ykköseltä Rantalaiholla par muille bogit. Kakkoselta itelle taas bogi. Kolmoselle tultaessa katselin kauhuissani tuulta. Väylä on joku vajaa 200m vasemmalle kaartuva, jonka olin edellisillä kierroksilla pelannut niin, että heitin ensin lyhkäsen avauksen forella vasemmalle ob:n viereen ja siitä ob:n yli oikaisten toinen heitto hyssenä kupin lähelle. Nyt kuitenkin tuulen ollessa puuskittain myrskylukemissa ajattelin heiton olevan liian riskaapeli, sen kulkiessa koko matkan OB:n yllä. Päätin siis muuttaa pelisuunnitelmaa ja heittää rollerin niin pitkälle kuin mahdollista väylää pitkin ja siitä sitten upsi tai pari kupille. No rollerihan meni sitten vasemmalta OB:lle ja olin lähes samassa paikassa kuin edellisillä kierroksilla. Siinä sitten hetken pähkäilyäni päätin kuitenkin heittää hysseä kupille ja vaan varmistua siitä että menee sitten mieluummin pitkäksi kuin lyhyeksi, jotta pääsisi jatkamaan mieluummin korin läheltä kuin edellisestä heittopaikasta. Tuuli kuitenkin tiputti Maxin kuin kiven ja seuraava heitto samasta paikasta. Seuraavaan heittoon latasin kaiken voiman, mutta tismalleen sama tulos. Max putosi metrin pari ennen OB:ta. Sitten loppuikin jyrät kiekot, joten päätin antaa Bossille mahdollisuuden. Se sitten suoristikin ja liiteli pitkäksi, mutta onneksi kävi juuri ja juuri takakulmassa sisällä ja pääsin edes eteenpäin. Siitä sitten 20m heitto korin viereen ja tyylikäs nelosympyrä 10 korttiin. Harvon on vituttanut yhtä paljon. Kolmen väylän jälkeen olin siis 8 yli parin ja taistelu oli hävitty. Loppurundin sitten pelleilinkin kaikenmoista, muiden pelatessa kuitenkin melko varmasti. Olin OB:lla vähän väliä, mutta ei enää vähääkään kiinnostanut. Denffatakkaan en jaksanut, koska ykköspoolissa ei oo tullu liikaa vierailtua. En ottanut kierroksella yhtään pirkkoa ja parejakin tuli vain muutama, muut bogeja tai huonompia, mutta eipä jaksanut liikaa kiinnostaa. Sekin oli ihan sama saiko putin sisään vai ei. Lopputuloksena 79 muiden pelatessa ykköspoolissa 63-65. Kukaan ei pelannut sunnuntain hienossa kelissä alle parin.

Videota on tulossa kait koko kakkoskierrokselta JR:n kuvaamana ja valitettavasti myös koko kolmoskierrokselta JohnVoyagerin kuvaamana. Siitä sitten voikin analysoida mikä meni vikaan. Oon pelannu nyt tänä vuonna kolme kisaa erittäin kovassa tuulessa. Vihdissä oli joku hirmumyrsky ja denffasin jo ekalla kierroksella, kunnei pelaamisessa ollut mitään järkeä. Lahdessa pelasin sitkeästi pari kiessiä, mutta yhtä pelleilyähän se oli. Nyt Oulussa jatkoin samaa pelleilyä vikan kiessin kovalla tuulella. En ymmärrä miten esim Meresmaa asennoituu tuollaiseen tuuleen, kun silläkin kuitenkin eilen oli nelosväylän merenrantakorilla kaks kahden metrin puttia peräkkäin, joissa tuuli heitti kiekon vielä korista pois. Miten nuo kovat jätkät pystyvät sellasessa keräämään itsensä vielä pelaamaan ihan tosissaan, eivätkä rupea pelleilemään?

Pessimisti ei pety Jussi

Osittain koitan huijatakkin itseäni hyvin menneellä kierroksella uskomaan, ettei kierros ole ollut kovin kummonen ja alan miettimään kaikkia kierroksen epäonnistumisia. Tunne siitä, että on tulossa loistokiessi on osoittautunut tuhoisaksi lähes joka kerta..

Huhhuh, Markus. Ei tartte sitten kaukaa hakea syytä mikset ole terävin kärki. Älä mieti ollenkaan menneitä äläkä tulevia heittoja. Mieti vain ja ainoastaan menossa olevaa heittoa ja eriytisesti sitä kuinka mikään ei estä sen onnistumista!

Tiedän kokemuksesta, että aktiivinen unohtaminen molempiin suuntiin on todella vaikeaa, mutta mahdotonta se ei ole. Menestymisen kannalta se on kuitenkin ilmeisen pakollista.

Jokainen lähestymistapa toimii jollakin ihmisellä. Jotkut tavat toimivat yleisellä tasolla paremmin kuin toiset. Jos hermo ei petä, suosittelen käyttämään edelleen jo käyttämääsi tapaa. Jos olet parhaimmillaan pakkotilanteissa ("jollei tää putti uppoa niin tappio tulee") niin käyttämäsi tapa on varmasti paras.

Jos hermoissa on edes pientä vikaa niin kehoitan ainakin kokeilemaan "teen parhaani ja katson mihin se riittää" -tapaa (eli tuota tapaa, jota lähes kaikki suomen huippu-urheilijat sanovat/väittävät käyttävänsä). Tämä toimii suht mukavasti, jos siihen osaa yhdistää sen, että unohtaa kaikki edeltävät suoritukset.

Mulle ainakin tuo unohtaminen on ollut vaikeaa jo 40vuoden ajan

Oli kivat kisat, vaikka joka kierrokselta jäikin parannettavaa. Kakkoskierros on ainoa mihin olen periaatteessa tyytyväinen, vaikkei sekään mitään superia tuonut.

Omassa takaraivossa jyskyttää viimeisen kierroksen loppu"notkahdus". Hirmumyrskyssä äärimmäisen pienet virheet korostui ja siinä kärsi meikäläisen tuloskortti. Aamulla heittely meinasi katkaista kisan osaltani heti alkuunsa, kun käsi kipeytyi rajusti muutamasta kylmällä kädellä epäpuhtaasti heitetystä upsista. Riskillä napattiin bägistä ibumaxia (avautuneesta paketista) ja toivottiin ettei lääkkeistä saa oloaan ainakaan huonommaksi. Onneksi auttoi ja bäckhändillä pystyi loppukierroksen pelaamaan. Väylän 17 (startattiin väylältä 5) jälkeen vedin tuloksellisesti hyvää kierrosta, eikä kukaan poolissani pystynyt vastaamaan tahtiini.

Mutta sitten alkoi viiden viimeisen väylän painajainen. Vedenylitysväylän (18) avaus oli hieman liian matala ja teebird kapsahti oksien kautta veteen. Järvisen tie vei dropparille, josta kohtuullinen jatko, joka tosin hipaisi matalia mäntyjä kummun päällä ja jäi lyhyeksi. Seuraava heitto suhtellisen varmasti noin neljään metriin, mutta valtavan sivutuulen puolelle. Ja kuten asiaan kuuluu, kilautin putin ketjuista ulos ja korttiin ympyrä6 (par4). Rohkeasti lähdettiin jatkamaan kierrosta ykkösen tiille, jossa puhalsi äärimmäisen kova vastatuuli. Jyrä tiippari kouraan ja matalaa hysseä seiftinä väylälle. Vaan eipä taaskaan kirjoitettu tarinaa kuten suunniteltiin, vaan käsittämätön flippaus tiipparilta (heittäisin heiton joka kerta samoin, samalla kulmalla ja samalla voimalla) ja lötä lähti liitämään kohti vesistöä. Onnekseni kiekko kuitenkin pysähtyi puskapuuhun. Jatkopaikka ei tosin ollut timanttinen ja lähdinkin pelaamaan enää bogeya siltä väylältä. Kaksi lyhyehköä heittoa vastatuuleen varmalla tekniikalla ja 5m putti sisään. Bogey kiitos. Pikku ob-lipsahdus oli jo unohdettu ja pelaaminen oli silti kivaa. Vuorossa seuraavaksi oli haastava väylä 2, jossa avausheiton merkitys on äärimmäisen suuri lopputuloksen kannalta. Pelikirjan ulkopuolelta kaivoin ajatuksen heittää perushyssen rinteen alareunaan ja toivoin kädet ristissä mieluista jatkopaikkaa. Tuskallinen kävely kohti odotettua laskeutumispaikkaa ei tuottanut tulosta ja mielessäni kirosinkin jo mahdollista ob-sakkoa. Pienen hortoilun jälkeen kiekko kuitenkin löytyi heinikosta, muutaman koivun välistä, josta pääsi onneksi heittämään hysseä, tosin vain paikaltaan. Ei se mitään, ajattelin ja painoin lähestymisheiton väylälle, josta ajatus oli pistää peukku-upsilla griinille, joka sijaitsi metsäpussissa, tietysti ob:n reunalla. Suunnitelma toteutettiin ja pääsin puttimestalle. Etäisyyttä koriin jäi noin 10metriä ja itseluottamusta uhkuen merkkasin heittopaikkani ja lupasin itselleni pistäväni putin sisään. Helvetillinen tuuli ympärillä, mutta luotin, ettei tuuli käy kovasti puiden suojaamalle korille. Luotto-omega irtosi kädestä ja täydellinen putti oli totta! Suunnitelman mukaisesti kirjautin par-tuloksen vaikealta väylältä ja olotila oli mahtava vaikka tiesin kahden seuraavan väylän koettelevan tuulessa heittämisen taitoa.

Kirjattiin scoret ja dumppasin poolikaverin spottaamaan avauksia. Aiemmasta suunnitelmasta poiketen, en halunnut lähteä kolmosväylällä "oikomaan" ob-alueen läpi, vaan suunnittelin pelaavani varmasti pitkin väylää matalilla heitoilla. Kyllä homma osittain toimikin: avaus hieman liian suora, mutta tarpeeksi pitkä ja sisällä väylällä kivasti. Marssiminen lielle osoitti että kaksi puuta on harmittavasti edessä, eikä varsinaista pelilinjaa ollut tarjolla. Lähestymisheitosta tuli sijoitusheitto täydelliseen paikkaan: kori näkyi ja matkaa korille about 50metriä. Oikealta kyljeltä käyvä hurja tuuli ei heittovaiheessa arveluttanut, koska luotin kiekon laskeutuvan vastarinteeseen hyserkulmassa ja jäävän hyvin paikalleen. Vaan autuaan tietämättömänä vaarasta kiskaisin kiekon noin 3 metrin päähän mukista. Heitto oli hyvä ja olin tyytyväinen. Turhaan ja liian aikaisin: kiekko skippasi minun näkökentän ulkopuolella ja päätyi 20m pitkäksi ja 15m leveäksi, sekä tietysti ob-alueelle. Kiekon alle päässyt tuuli oli niin silmittömän kova, ettei tuota osannut odottaa. VITUTTI! OB-rajalta varma lähestyminen takaisin mukille ja 4m putti "varmasti" sisään. Ympyrä6 kirjattiin taas korttiin ja viimeinen väylä vuorossa. Jos joku on nähnyt kuvia, videota tai muuta materiaalia tältä väylältä tuuliselta keliltä, tietää miten pirullinen väylä voi olla tuulella. Meri ja isot kivet suoraan korin takana ja alla. Ei mukava griini varsinkaan kun takana vielä ob-kepit noin neljässä metrissä. Avaus suunnitelman mukaisesti matalalla peukku-upsilla, jolloin heitto pysyy oikealla olevien puiden suojassa mahdollisimman hyvin, eikä altistu tuulelle liikaa. Hyvähkö avaus ja matkaa korille vielä noin 15metriä. Ei huolta eikä murhetta vaan pistetäänpä seifti korin alle. I K I N Ä ei ole kiekko kääntynyt anhyser-kulmasta ja 3cm korkeudelta niin nopeasti, kuin tällä kertaa. Kiekko oli juuri laskeutumassa korin viereen oikealle, noin 1½metrin päähän koritolptasta, kun tuuli astui peliin ja nosti kiekon salamana yli 3m korkeudelle ja kuljetti sen rannan kaislikkoon 20-30metrin päähän targetista. Voin kertoa että vitutti ja hämmästytti aika isosti. Lähestyminen neljästä metristä xxx:llä korin viereen, kun ei uskaltanut edes miettiä puttaamista ja tuskan kanssa 1½metrin putti xxx:llä sisään, joka meinasi hypätä vielä pois.

Kisa ohi ja pää ihan sekaisin viimeisen väylän tapahtumista. Ei näin voi käydä! Semihyviä heittoja jatkuvasti ja silti rangaistusta tuli yllin kyllin. Viimeiseltä viideltä väylältä siis 8 heittoa yli radan parin ja kierrostulos 72 (12 yli) ei enää tyydyttänyt. Kierrokselta en ottanut yhtään pirkkoa, mutta paikkoja olikin vain kolme (tosin ne olisi pitänyt korjata talteen). Ehjä peli loppuun asti olisi nostanut sijoituksia roimasti. Kaikkiaan hyvä kierros kuitenkin, vaikka päällimmäisenä on vain vitutus muutamasta lipeämisestä (ja epäonnesta) josta rangaistiin kovalla kädellä.

Onneksi parigolfista tuli sentään tosiaan hyvä onnistuminen Markuksen kanssa ja nelossija. Edellä vain Superihmiset Meresmaa-Rantalaiho, Kotiradanpojat Väyrynen-Parviainen ja Superjunnut Tuoma-Nissinen. Kerrankin hyviä putteja molemmilta ja tarvittaessa loistavia paikkauksia toisen mokellukselle (yhtä bogeyta lukuunottamatta). Hyvillä mielin siis odotellaan sm:ää

Mielenkiintoista ajatustenvaihtoa tuossa edellä henkisestä latautumisesta ja keskittymisesta sekä itsensä psyykkaamisesta pelissä. Tästä saisi hyvin oman topicin.

Taistelin saman asian kanssa SM kisoissa kun peli oli todella tiukkaa ja tasaista. Seurasin finaalirundilla toisten tuloksia ja lähdin hyökkäämään kun oli pakko, kun tuli itse tumpuloitua. Peli on tossa tilanteessa täysin erilaista, kuin esim. alkukierroksilla. Koettaahan sitä silloinkin tehdä parhaansa, mutta vielä ei voi, eikä pääse ottamaan toisten peliä huomioon, kun ukot saattaa olla toisella puolella rataa.
Vaikka on näin paljon kokemusta, niin kyllä vaan rupeaa jännittämään, kun kisa menee tiukaksi. Kisaaminen on silti tosi nastaa!

Hommataanko Veltto Virtanen seuran urheilupsykologiksi ensi kaudelle?