Oli kivat kisat, vaikka joka kierrokselta jäikin parannettavaa. Kakkoskierros on ainoa mihin olen periaatteessa tyytyväinen, vaikkei sekään mitään superia tuonut.
Omassa takaraivossa jyskyttää viimeisen kierroksen loppu"notkahdus". Hirmumyrskyssä äärimmäisen pienet virheet korostui ja siinä kärsi meikäläisen tuloskortti. Aamulla heittely meinasi katkaista kisan osaltani heti alkuunsa, kun käsi kipeytyi rajusti muutamasta kylmällä kädellä epäpuhtaasti heitetystä upsista. Riskillä napattiin bägistä ibumaxia (avautuneesta paketista) ja toivottiin ettei lääkkeistä saa oloaan ainakaan huonommaksi. Onneksi auttoi ja bäckhändillä pystyi loppukierroksen pelaamaan. Väylän 17 (startattiin väylältä 5) jälkeen vedin tuloksellisesti hyvää kierrosta, eikä kukaan poolissani pystynyt vastaamaan tahtiini.
Mutta sitten alkoi viiden viimeisen väylän painajainen. Vedenylitysväylän (18) avaus oli hieman liian matala ja teebird kapsahti oksien kautta veteen. Järvisen tie vei dropparille, josta kohtuullinen jatko, joka tosin hipaisi matalia mäntyjä kummun päällä ja jäi lyhyeksi. Seuraava heitto suhtellisen varmasti noin neljään metriin, mutta valtavan sivutuulen puolelle. Ja kuten asiaan kuuluu, kilautin putin ketjuista ulos ja korttiin ympyrä6 (par4). Rohkeasti lähdettiin jatkamaan kierrosta ykkösen tiille, jossa puhalsi äärimmäisen kova vastatuuli. Jyrä tiippari kouraan ja matalaa hysseä seiftinä väylälle. Vaan eipä taaskaan kirjoitettu tarinaa kuten suunniteltiin, vaan käsittämätön flippaus tiipparilta (heittäisin heiton joka kerta samoin, samalla kulmalla ja samalla voimalla) ja lötä lähti liitämään kohti vesistöä. Onnekseni kiekko kuitenkin pysähtyi puskapuuhun. Jatkopaikka ei tosin ollut timanttinen ja lähdinkin pelaamaan enää bogeya siltä väylältä. Kaksi lyhyehköä heittoa vastatuuleen varmalla tekniikalla ja 5m putti sisään. Bogey kiitos. Pikku ob-lipsahdus oli jo unohdettu ja pelaaminen oli silti kivaa. Vuorossa seuraavaksi oli haastava väylä 2, jossa avausheiton merkitys on äärimmäisen suuri lopputuloksen kannalta. Pelikirjan ulkopuolelta kaivoin ajatuksen heittää perushyssen rinteen alareunaan ja toivoin kädet ristissä mieluista jatkopaikkaa. Tuskallinen kävely kohti odotettua laskeutumispaikkaa ei tuottanut tulosta ja mielessäni kirosinkin jo mahdollista ob-sakkoa. Pienen hortoilun jälkeen kiekko kuitenkin löytyi heinikosta, muutaman koivun välistä, josta pääsi onneksi heittämään hysseä, tosin vain paikaltaan. Ei se mitään, ajattelin ja painoin lähestymisheiton väylälle, josta ajatus oli pistää peukku-upsilla griinille, joka sijaitsi metsäpussissa, tietysti ob:n reunalla. Suunnitelma toteutettiin ja pääsin puttimestalle. Etäisyyttä koriin jäi noin 10metriä ja itseluottamusta uhkuen merkkasin heittopaikkani ja lupasin itselleni pistäväni putin sisään. Helvetillinen tuuli ympärillä, mutta luotin, ettei tuuli käy kovasti puiden suojaamalle korille. Luotto-omega irtosi kädestä ja täydellinen putti oli totta! Suunnitelman mukaisesti kirjautin par-tuloksen vaikealta väylältä ja olotila oli mahtava vaikka tiesin kahden seuraavan väylän koettelevan tuulessa heittämisen taitoa.
Kirjattiin scoret ja dumppasin poolikaverin spottaamaan avauksia. Aiemmasta suunnitelmasta poiketen, en halunnut lähteä kolmosväylällä "oikomaan" ob-alueen läpi, vaan suunnittelin pelaavani varmasti pitkin väylää matalilla heitoilla. Kyllä homma osittain toimikin: avaus hieman liian suora, mutta tarpeeksi pitkä ja sisällä väylällä kivasti. Marssiminen lielle osoitti että kaksi puuta on harmittavasti edessä, eikä varsinaista pelilinjaa ollut tarjolla. Lähestymisheitosta tuli sijoitusheitto täydelliseen paikkaan: kori näkyi ja matkaa korille about 50metriä. Oikealta kyljeltä käyvä hurja tuuli ei heittovaiheessa arveluttanut, koska luotin kiekon laskeutuvan vastarinteeseen hyserkulmassa ja jäävän hyvin paikalleen. Vaan autuaan tietämättömänä vaarasta kiskaisin kiekon noin 3 metrin päähän mukista. Heitto oli hyvä ja olin tyytyväinen. Turhaan ja liian aikaisin: kiekko skippasi minun näkökentän ulkopuolella ja päätyi 20m pitkäksi ja 15m leveäksi, sekä tietysti ob-alueelle. Kiekon alle päässyt tuuli oli niin silmittömän kova, ettei tuota osannut odottaa. VITUTTI! OB-rajalta varma lähestyminen takaisin mukille ja 4m putti "varmasti" sisään. Ympyrä6 kirjattiin taas korttiin ja viimeinen väylä vuorossa. Jos joku on nähnyt kuvia, videota tai muuta materiaalia tältä väylältä tuuliselta keliltä, tietää miten pirullinen väylä voi olla tuulella. Meri ja isot kivet suoraan korin takana ja alla. Ei mukava griini varsinkaan kun takana vielä ob-kepit noin neljässä metrissä. Avaus suunnitelman mukaisesti matalalla peukku-upsilla, jolloin heitto pysyy oikealla olevien puiden suojassa mahdollisimman hyvin, eikä altistu tuulelle liikaa. Hyvähkö avaus ja matkaa korille vielä noin 15metriä. Ei huolta eikä murhetta vaan pistetäänpä seifti korin alle. I K I N Ä ei ole kiekko kääntynyt anhyser-kulmasta ja 3cm korkeudelta niin nopeasti, kuin tällä kertaa. Kiekko oli juuri laskeutumassa korin viereen oikealle, noin 1½metrin päähän koritolptasta, kun tuuli astui peliin ja nosti kiekon salamana yli 3m korkeudelle ja kuljetti sen rannan kaislikkoon 20-30metrin päähän targetista. Voin kertoa että vitutti ja hämmästytti aika isosti. Lähestyminen neljästä metristä xxx:llä korin viereen, kun ei uskaltanut edes miettiä puttaamista ja tuskan kanssa 1½metrin putti xxx:llä sisään, joka meinasi hypätä vielä pois.
Kisa ohi ja pää ihan sekaisin viimeisen väylän tapahtumista. Ei näin voi käydä! Semihyviä heittoja jatkuvasti ja silti rangaistusta tuli yllin kyllin. Viimeiseltä viideltä väylältä siis 8 heittoa yli radan parin ja kierrostulos 72 (12 yli) ei enää tyydyttänyt. Kierrokselta en ottanut yhtään pirkkoa, mutta paikkoja olikin vain kolme (tosin ne olisi pitänyt korjata talteen). Ehjä peli loppuun asti olisi nostanut sijoituksia roimasti. Kaikkiaan hyvä kierros kuitenkin, vaikka päällimmäisenä on vain vitutus muutamasta lipeämisestä (ja epäonnesta) josta rangaistiin kovalla kädellä.
Onneksi parigolfista tuli sentään tosiaan hyvä onnistuminen Markuksen kanssa ja nelossija. Edellä vain Superihmiset Meresmaa-Rantalaiho, Kotiradanpojat Väyrynen-Parviainen ja Superjunnut Tuoma-Nissinen. Kerrankin hyviä putteja molemmilta ja tarvittaessa loistavia paikkauksia toisen mokellukselle (yhtä bogeyta lukuunottamatta). Hyvillä mielin siis odotellaan sm:ää
Vain voitolla on väliä!