SDGO 2011

Upea rata ja ikimuistoinen kisa! Monipuolisia väyliä, korkeuseroja, hienosti parturoituja väyliä ja etupäässä luomu ob:eet, samaan tyyliin, kuin Kirjurissa.

Olen pelannut SDGO:ssa 1980 ja muistaakseni 1993, jolloin pelattiin aivan eri radoilla. Järvassa pelattiin ekan kerran 1995.

Perjantaina vietin radalla reilun työpäivän verran aikaa tutustuen rataan huolella. Keli oli tyyni ja aurinkoinen.

Lauantaina tuuli oli yltynyt ja muutamilla väylillä joutui miettimään heittolinjoja uusiksi. Ekalle kierrokselle sain hyvät kirittäjät ratingin mukaan, seniorien ykkösen ja kolmosen sekä naisten ykkösen. Ruotsin Ragna Bygden avausheittojen askelkuviot olivat kuin "So you think you can Dance" kilpailusta. Ruotsin Dan Johanssonin puttipeli oli mykistävän tehokasta.
Oma eka kierros tuntui ailahtelevalta. Sillä sijoittui kuitenkin toiseksi kolmen heiton päähän sarjaamme johtavasta Britannian Derek Robinsista.

Toinen kierros oli samanmoista ailahtelevaa peliä, mutta tuloksellisesti se riitti ja sain kavennettua Derekin etumatkaa yhdellä heitolla. Parsta kierroksessa oli, että sain seurata Ragnan tanssahtelua vielä toisen kierroksen.

Sunnuntain aamukierros teki kisasta ikimuistoisen.
Olin lähdössä radalle pelaamaan 7.30 aloittavassa ryhmässä. Tullessani parkkihallin ovelle, havaitsin, että halli aukeaakin sunnuntaisin vasta 8.00 ! Kulkupelini lisäksi hallissa olivat tietysti kaikki kiekkoni ja muut pelivarusteet. Silloin iski pieni paniikki ja ryhdyin soittelemaan järjestäjille ja parkkihallin päivystysnumeroon. Sieltä lähetettiin joku avaamaan ovia 500 kruunun lisähintaan. Odoteltuani hermostuneena jonkin aikaa, totesin, että nyt ehtisin vielä taksilla radalle. Hyppäsin taksiin ja evästin kuskia, että nyt on kiire ja Järvaan. Matkalla aamu-unisen Tukholman halki soitin TD:lle ja ilmoitin olevani tulossa. Järjestäjät lupasivat mulle löytökiekkolaatikosta lainakiekot.
Päästyäni perille vastassani oli kaveri muovikassin kanssa, jossa oli pyyhe ja kasa kiekkoja. Kiitin ja nappasin kassin ja kysyin mistä pääsen nopeimmin aloitusväylällemme 15? Yksi tulospalvelun mies lupasi lähteä näyttämään reitin. Juoksimme ripeän aamulenkin väylälle. Perille päästyämme ryhmäni oli jo ehtinyt pelata ensimmäisen väylän. Par oli onneksi 2, joten sain myöhästymisestä 4 heittoa, eli yhteensä 6. Saavuin puuskuttaen toiselle tiille ja kippasin muovikassin murmikolle ? ? ?   Destroyer oli tuttu ja kc Aviar, muista kiekoista ei ollut hajuakaan! No, näillä mennään. Hengityksen tasaannuttua ja heitettyäni ekan väyläni pariin kolmella, tuli tosi mahtava fiilis. Olin päässyt mukaan kisaan, käytössä oli joku omituinen setti keikkoja,mutta oli rento ja innostunut olo. Kierros jatkui hyvin.

Kolme väylää pelattuamme, sivuutimme kisakeskuksen, jossa ensimmäinen, Latituden kauppias kasaili kioskiaan pystyyn. Juoksin teltalle ja hän varmaan jo tiesi tilanteeni. "Anna yksi suora midari, suora draiveri ja alivakaa draiveri. Tulen maksamaan kierroksen jälkeen, sopiiko?" Kaveri alkoi ripeästi kaivamaan kiekkoja. En ole ikinä pelannut Latitudn kiekoilla. Juoksin takaisin radalle. Edessä oli kohta pitkä oikealle kaartuva rinneväylä, jonka halusin heittää alivakaalla kiekolla. Vasemmalla alhaalla väijyi tiheä ryteikkö. Mumisin mielessäni kuin Luce Skywalker, että toivottavasti tää on nyt alivakaa kiekko ja voima olisi kanssani. Kiekko kaarsi lähes sinne minne toivoinkin. Peli kulki edelleenkin hyvin.
Tullessani kisakeskukseen kierroksen jälkeen Latituden kauppias kysyi: "No, miten meni?" Vastasin: "Kiekot oli ihan ok, mutta tää teidän kassi on ihan p ..."
Lopulta heitin kierroksen yhden heiton paremmin kuin Derek, vaikka otin myöhästymisestä nuo neljä lisäheittoa. Olin heiton päässä kärkipaikasta. Oli aivan mahtavaa pelata tuo kierros, enkä vaihtaisi tuota kokemusta mistään hinnasta!

Kierroksesta virisi erilaisia ajatuksia. Ehkä tämän rutiinin myötä vois pelata jo millä vaan ämpärin kansilla. Toisaalta katsoin mietteliäästi kisavankkuriani ja sen sisältöä ja mietin pitäiskö kaikki heittää mäkeen ja siirtyä käyttämään Latituden kiekkoja.

Olin onnekkaampi kuin tuo toinen suomalainen sarjassani, joka nousi lauantain hyvän pelin myötä kolmanneksi, mutta ei huomannut tarkistaa sunnuntaista peliryhmäänsä. Hän tuli radalle selkeästi myöhässä, luullen pelaavansa myöhäisemmässä ryhmässä ja hänen pelinsä loppui siihen, jonka seurauksena hän siirtyi autoon juomaan vodkaa. Sen loputtua kelpasi vielä Baileys ja  ...

Sunnuntain yhdeksän väylän finaali oli viimevuotisen EM finaalin toisinto. Kierros alkoi hyvin ja tasoitin pelin heti ekalla väylällä aivan korin juureen heitetyllä avauksella. Sen jälkeen omassa pelissä tuli muutamia virheitä ja eroa kertyi Derekin eduksi. Kuudennella väylällä päätin lähteä ajamaan Derekiä kiinni jo riskillä. Se ei onnistunut ja ero kasvoi. Vahdin tietysti, että Hartsa ja Ansgar pysyivät takana. Toinen sija maistui aamuisen hässäkän jälkeen ihan hyvältä ja koko kisasta jäi erittäin hyvä mieli. Ensi vuonna uudestaan!   

Last edited by Marko (07.07.2011 15:32:37)

Haha. Melkoinen kisakokemus näköjään Markolla ja käsittämättömän kova sijoitus siihen nähden. Moni olisi heittänyt jo pyyhkeen kehään

Onko nyt aprillipäivä?!?! Sanalla sanoen: Jumanvita!