Veikkaan, että kynnys on siinä, että ei "kehtaa" tulla heittelemään kun "ei osaa". Siinä nolaa ittensä ja kaikki nauraa. Tyhmää ajattelua, mutta niin se taitaa mennä. Aika paljon taitaa olla sukua luokkatilanteelle, jossa opettaja kysyy, että "onko mitään kysyttäävää" tai "ymmärsivätkö kaikki". Naamoista näkee, että porukka on pihalla kuin vaivaiskoivut, mutta kukaan ei kysy mitään.
Kannattaisi kuitenkin yrittää muistaa, että kukaan ei oikeasti naura. Se on aivan varma. En ole tavannut missään hommassa sellaisia ihmisiä. Joka lajissa kanssakisailijat mielumminkin kannustavat ja ohjaavat/auttavat parempiin suorituksiin. Neuvoja tosin joskus tulee sekä ovista että ikkunoista - suorastaan liiankin kanssa. Mutta silloinkin pitää muistaa, että neuvojat eivät tarkoita pahaa. Ja, jos neuvoja ei halua niin sekin pitää uskaltaa sanoa.
Tuloksiin kisoissa käynti ei todennäköisesti aluksi vaikuta, mutta pääseepähän näkemään miten toiset heittelevät, valitsevat reittinsä ja selvittelevät ongelmatilanteet. Ja siitä voi olla suurta hyötyä.
Myöhemmin pienissäkin "kisoissa" (esim. viikkokisat) käynti hyödyttää, jos on tarkoitus joskus myöhemmin kisailla oikein tosissaan. Kisajännitys tekee toisinaan ihme kepposia. "Parikin" tapausta muistan, jossa olen tehnyt jonkun ihmeratkaisun kisaamassani lajissa ja heti perään ihmetellyt, että miksi hel... minä noin tein. Ja vastauksenkin tiesin: varmistelin kakka housussa.
- Kärpät -