Topic: Pro-radat
Tulipa käytyä 6 päivää nakkelemassa lätkää Skellefteåssa. Aivan sairaan upea rata - erityisesti musta lenkki (svarta slingan). Jos liikutte lähelläkään kyseistä kaupunkia niin menkää ehdottomasti testaamaan. Päivämaksu on 50kr (kurssista riippuen 4-5 euroa) ja itse lasken sen ilmaiseksi. Rata on tehty suurimmaksi osaksi metsään, mutta se ei ole sukuakaan suomen metsäradoille. Keskelle metsää on hakattu esim. isoja alueita jotka on vielä nurmetettu.
Kävin lisäksi Luulajassa heittämässä Serpent Hill radan. Rata on ilmainen "metsärata" joka ei myöskään ole sukua suomen vastaaville. Aivan älyttömän upeita väyliä ja pohjoisen pojan makuun kivasti sääskiä. Kannattaa etelän pojan ottaa myrkkyä mukaan
Molemmat ovat luokitellut pro-radoiksi, mutta ero suomen pro ratoihin on mielenkiintoinen. Ruotsalaiset tuntuvat suosivan pro-ratoja, jotka ovat haastavia ihan toisella tavalla kuin suomen pro-radat. Itsekin (lähes) kaikki suomen pro-radat kiertäneenä olen huomannut, että suomessa pro-rata tarkoittaa pitkiä väyliä. Ja usemmiten vieläpä avoimia. Eli pro on se joka saa kiekon lentämään mahdollisimman kauas. Ei-niin-proolle radat tarjoavat huomattavasti vähemmän nautinnon hetkiä.
Ruotsalaiset ovat tehneet asiat ihan toisella tavalla. Isosta kädestä on tietenkin hyötyä myös ruotsalaisella pro-radalla, mutta käden osuus on pienempi. Tarkkuus on huomattavasti tärkeämmässä osassa. Kaikilla isoa kättä vaativilla väylillä tarvittiin aina myös tarkka heitto. Kymmenen asteen kulmavirhe rankaisi välittömästi - useimmiten riitti 3-5 astetta. Väylät olivat kuitenkin kapeimmistakin kohdista mukavan leveitä, ainakin minun makuuni. Pitkät par 4-5 väylät olivat useimmiten 2-3 osaisia. Ensin piti päästä tiettyyn paikkaan, sitten seuraavaan ja niin edelleen. Eli tarkkuus oli suuressa roolissa. Ja vaikka puhutaan metsäradoista niin lätty metsässä ei tarkoittanut sitä, että pari heittoa jouduit uhraamaan sieltä pois tuloon. Outteja oli todella vähän ja ne olivat selvästi erittäin tarkkaan mietityt.
Lisäksi ratojen paritus oli todella tiukka. Ruotisssa näytetään lähdetyn liikkeelle siitä, että par on ihannetulos, johon pystyvät vain parhaimmat. Par-kakkosia löytyi molemmilta radoilta useita. Itseäni tämäkin seikka miellytti sillä olen vahvasti sitä mieltä, että keskiverto pelaajan ei pitäisi mitään alle parin tuloksia nakella. Enkä nakellut matkallani kertaakaan. Näinhän se on golfissakin - vain huiput pelaavat ratoja parin tai sen alle.
Jäi sellainen fiilis, että svedupellet ovat tämänkin asian hoitaneet meitä finskejä paljon paremmin. Toisaalta he ovat olleet lajin parissa (tosissaan) paljon meitä kauemmin. Minä ainakin toivon, että meidänkin radat kehittyisivät mainittuun suuntaan sillä niitä on paljon mukavampi heittää. Toisaalta jos heittäisin 200m siivuja niin voishan se olla kivempaa mennä avointa leveää reittiä kohti koria... ja tarvitaanko sitä koriakaan?