Et ole kirjautuneena sisään. Kirjaudu tai rekisteröidy
You must kirjaudu or rekisteröidy to post a reply
Täytyy sanoo kyl että repesin aika pahasti ku katoin et "Pajuha veis avointaki"
Sälli on kyllä huikeassa vireessä ! 
(ranskalainen laajakaista toimii kun meidän vilkut, toimii ei toimi, toimii ei toimi ... En saanut tätä illalla ulos.) 
Perjantain aamukierros Vinglesissä
Pelisää oli hyvä. Lämmin, pilvinen ja tyyni. Kierroksen kolmen viimeisen väylän aikana satoi, mutta se ei kovinkaan peliä haitannut.
Kelloseppämaan Paul pelaa kuin Sveitsiläinen kellopeli, tarkasti ja hyvin. On kyllä kova luu voitettavaksi. Tänään hän kasvatti eron kahdeksaan heittoon. Tänään päästiin yhdellä väylällä kokeilemaan pituuskisaa Paulin kanssa ja samoille mitoille päästiin siinäkin.
Sain karistettua takaa tulevia pari heittoa enemmän, viiden heiton päähän.
Aamulla kun aloitettiin kierros, Paul keskittyi musiikkia kuunnellen totisena, eikä puhunut mitään, eikä kuullut mitään vaikka saksalainen George koetti sille vierestä jotain huutaa. Pari väylää hän pelasi tuppisuuna, ilmeisesti peliäni seuraten. Kolmannelle väylälle mentäessä jouduimme odottamaan edessä pelaavan ryhmän takia ja silloin hän avasi sanaisen arkkunsa. Hän esitteli erinomaisen pelikirjansa ja yksityiskohtaisesti sen tekemisen ja opetti, kuinka pelikirja ja sen muistiinpanot tehdään!!! Sain just pidäteltyä haukotukset!
Oma pelini oli tasaisen tylsää par-peliä. 1 birdie ja kolmelta väylältä keräsin 4 heittoa paria enemmän. Nyt tuli yksi typerä ob käynti helpon lähestymisheiton seurauksena ja siitä kaksi heittoa ylimääräistä - merdee. Muuten peli kulki aikalailla suunnitelman mukaan. Olin päättänyt pelata huolellisesti tarkkuutta vaativan radan ja pysyinkin hyvin poissa hirviöpyltseistä. Enemmät birdiet jäi kuitenkin tekemättä, vaikka niitä olisi ollut tarjolla. Pitää parantaa!
Tänään pääsin esittelemään pelikavereille sormirollerin ihmeellisiä reittejä – koivun juuresta muutamien puskien takaa korin juureen kaartaen.
Ainoa birdie tuli radan ainoalla pitkiä heittoja vaativalla väylällä, jossa toisen heiton pitää olla sekä tarkka, että pitkä, läpi metsän muodostamasta portista.
Paulin peli voi kuulemma paljonkin vaihdella hänen mielialansa mukaan. Kun rupeaa tökkimään, tökkii enemmänkin. (Niin kai meillä kaikilla). Tänään hänellä oli selkeästi hyvä päivä.
Huomenna on rankka päivä. Kaksi kierrosta, yksi molemmilla radoilla ja eka startti on 7.00! Hulluja nuo gallialaiset! 
Huomenna aion maltillisesti hyökätä, kun sain karistettua muita kauemmaksi. Aamuinen rata on mulle mieluisampi ja päästään koettamaan kuka heittää pitkälle monta kertaa. Vahdin toki kakkospaikkaa, etteivät takaa tulijat pääse yllättämään. Huomenna – kas ei kun tänään - on tärkeä ja mielenkiintoinen päivä!
Hyviä öitä! 
Tsemiä Markolle, nyt sit ankaraa Paulin psyykkausta, ni kohta kakkonen on ykkönen! Sano vaikka et sveitsiläiset ei osaa tehä kelloja, jos muu ei auta 
Pikainen käynti hotelilla aamurundin jälkeen.
Laajakaistan, tulospalvelun, ja hotellin vesikatkon joukkoon voi lisätä sääennusteet. Tosin parempi näin päin. Illalla näytti, että tulee pilvistä ja sadekuuroja.
Rähmää silmistään hieroville pelaajille aukesi täysin tyyni ja aurinkoinen aamu.
Sveitsiläinen grilli kuumeni! Oma kiessini alkoi tahmeasti, mutta parani loppua kohden, kuten vanha dieseli on tehnyt ennenkin. Tulos 63, +1.
Paul heitti 69 ja sai lisäksi yhden rangaistusheiton kiukuspäissään tehdystä harjoitusheitosta. Eroa on nyt 1 heitto Paulin eduksi!
Täydellisempi selvitys illalla.
Pane jätkä koville! Näytä miten porilaiset pissii 
Lauantain jälkeen tasatuloksin kärjessä Paulin kanssa.
Suihkuun ja syömään. Illalla lisää.
Lauantain aamukierros Olhainissa
Seitsemältä aamulla auringon noustessa aloitettu kierros alkoi osaltani vähän nihkeästi, vaikka olin ihan hereillä ja fiilis oli hyvä. Keli oli aivan ihanteellinen, tyyni ja kirkas.
Kohta peli parani ja pelasin taas tylsän varmaa par peliä.
Hieman kierroksen puolenvälin jälkeen, aiemmin mainitulla jyrkänneväylällä sveitsiläisen kellopelissä meni rattaat sekaisin. Hän otti väylältä vitosen ja minä kolmosen. Hän kertoi itse, että silloin hänellä horjui luotto omaan pelaamiseensa. Seuraava väylä pelattiin pariin, mutta sitten rupesin nakuttamaan par kolmosilla kakkosia ja sveitsiläisen kellopeli tökki ja sitten rupesi vastukset lämpenemään. Heitettyäni yhden birdieputin koriin, Paul totesi äänekkäästi ”fuck!” Tuosta olisi voinut antaa varoituksen, mutta keskityin omaan tekemiseeni. Pelattuaan väylän loppuun, hän heitti kiukuspäissään ylimääräisen kiekon kohti koria. Se osui korin alarautaan ja kieri päin kauempana olevaa kassiani. Ojensin vain kiekon, kun hän tuli sitä hakemaan. Saksalainen George sanoi, että tuosta ylimääräisestä heitosta tulee rangaistusheitto. Paul oli tietysti eri mieltä ja vähätteli tapahtunutta, ja väitti, ettei siitä nyt rangaistusheittoa tule. (Mainittakoon, että Paul on Euroopan edusmies PDGA:ssa). Sovittiin, että asia tarkistetaan joltain toimitsijalta.
Oma pelini kulki ja Paulin tökki. Lopulta kuroin kahdeksan heiton etumatkaa kiinni kuusi heittoa.
Lounaalle mennessä olin jo unohtanut Pulin ylimääräisen heiton, mutta George otti asian puheeksi, etsittiin toimitsija ja lopulta Paul kuittasi kiukkuisena itse rangaistusheiton scoreen = 1 eroa.
Lauantain iltapäivä Vinglesissä
Tiukan sääntökeissin jälkeen kierros alkoi hautajaistunnelmissa. Ei paljoa puheltu, eikä vitsailtu. Tunnelma vaikutti varmaan hieman kaikkien peliin, mutta se parani kierroksen edetessä. Paulin peli tökki välillä ja tarjoutui hyviä paikkoja mennä ohi. Jotenkin omakin peli ailahteli ja etenimme aikalailla tasatahtiin. Muihin oli kertynyt jo eroa. Yhdessä vaiheessa jo johdin peliä, mutta Paul sai loppuun pari onnistumista, ja päädyimme tasatilanteeseen.
Taas on tahkottu kolme päivää (vrt. SM) ja huomenna aloitetaan homma käytännössä alusta. Huomenna sarjamme kahdestatoista pelaajasta kahdeksan pelaa 18 väylän semifinaalin Ohlainissa. Yhdeksän väylän finaaliin pääsee neljä.
Paul on tänä vuonna voittanut kaikki kisat, joihin hän on osallistunut ja lähti tännekin ennakkosuosikkina. Nyt hän on tasatilanteessa ja rangaistusheiton jäljiltä, kuin ärsytetty karhu. Jännäksi menee. Huomenna pelataan 27 väylää, ja kuten tämä päivä osoitti, kaikenlaista voi tapahtua.
Nyt ranskalaista punaviiniä yömyssyksi ja nukkumaan. Startti taas 7.00 !
Marko Timonen made up an 8 throw deficit to tie Paul Francz for the lead in Grandmasters
Onnea Markolle hienosta EM-hopeasta!
Onneks olkoo!
Onnittelut hienosta suorituksesta = )
Merci merci ! Vaikka nyt tuli hopeaa, se tuntuu heti voitetulta hopealta ja …vetin hyvältä, toisin kuin SM:ien hävitty pronssi.
Sunnuntain aamukierros oli nyt se kisan huono kierros. Olin mielestäni ihan hyvin hereillä ja valmis kisaan, mutta alku oli katastrofi! Väylä ei tietty ollut paras mahdollinen aamu seitsemältä. 246m:nen, tiukoin ob:ein, koria kohden kapeneva väylä. Kolme ekaa heittoa ob:lle. Tulokseksi par 4 väylällä tuli 9, kun olin aiemmin pelannut sen 5:llä ja 6:lla. Se meni niin överiksi, että en oikeastaan enää stressannut. Silti kesti tovin aikaa, ennen kuin sain pelistä kiinni. Vire oli tipotiessään. Kierros oli epätasainen ja huono. Paul sai viiden heiton etumatkan finaaliin. 5 heittoa kurottavaa 9:n väylän finaalissa ei ole mahdoton tehtävä, mutta se vaatii hyvää peliä ja hiukan onnea. Takaa ei sentään tullut ketään ohi, vaikka välillä huolestuin jo siitäkin.
Finaalin alkuun sain piiskattua itseni hyvään apinan raivoon. Eka väylä oli melko aukealla tasaisella kentällä, vastatuuleen pelattava 130m:nen väylä. Ainoa peikko oli oikeassa laidassa väijyvä pyltsi.
Yleisöä oli mukavasti paikalla ja hetkessä oli, eikä vain fraasin omaisesti, suuren urheilujuhlan tuntua. Nyt lähdettiin jahtaamaan kultaa eikä seiftailemaan. Rykäisin Pro Destroyerin loivassa annukkakaaressa kohti koria. Loppuliun aikana vastatuuli nosti kiekon uudestaan ylemmäs ja kantoi sen aivan korin tasalle 12-15m korista. Heitto herätti yleisön. Muut eivät venyneet samaan. Kohtalaisen navakassa tuulessa putti sisään, ja taas sain yleisön hereille. Tuon yhden väylän pelaaminen tuossa tunnelmassa oli jo tämän reissun väärtti!
Pyrin pelaamaan omaa peliäni, enkä lähtenyt hulluihin yrityksiin. Toki oli pantava avauksiin potkua, jos meinasi saada viisi heittoa kiinni. Olin varautunut riskiheittoihin aivan viimeisillä väylillä, jos tilanne niitä vaatisi.
Finaalin kuudes väylä oli tuo aiemmin kuvailtu ”laskettelurinneväylä”. Tuuli oli yltynyt todella kovaksi ja alamäkeen heittäminen vastatuuleen tuntui siinä ihan idioottimaiselta. Tuuli riepotti kiekkoja. Onnistuin heittämään väylän kolmella ja olin jo kahden heiton päässä Paulista ja kolme väylää oli jäljellä. Seuraavan väylän pitkä avaus luiskahti kuitenkin ob:lle ja peli alkoi olla valmis. Virheisiin ei olisi ollut varaa. Pelasimme kuitenkin väylän tasan. Seuraavana oli aamuinen mustaväylä. Se meni paremmin kuin aamulla, mutta se enää riittänyt. En saanut Paulia kiinni. Peli oli selvä ja viimeiselle saariväylälle lähdin pelaamaan vain yleisölle. Destroyerilla kaukana häämöttävään saareen, mutta pyltsiin meni sekin.
Finaalissa oli muutama epäonnistunut heitto, joita ei olisi saanut tulla, mutta muuten finaali oli hyvää peliä. Hyviä avauksia ja lähestymisiä ja vielä putit sisään.
Kisa oli kuin SM kisan toisinto. Hyvä ryhmä ja TIUKKAA ja TASAISTA peliä.
Purnattavaa löytyy, ja luokattoman hidas tulospalvelu oli yksi pahimmista. Turnaus oli kuitenkin valtavan hieno kokemus! Oli hienoa tavata mm. Charlie, jonka kanssa olen pelannut ekan kerran vuonna 1980 ultimaten ensimmäisessä EM turnauksessa, Pariisissa. Tapasin vanhoja tuttuja ja sain tukun uusia. Yksi uusi oli saksalaisen George, joka pelasi kanssani joka kierroksella. Välillemme kehittyi hyvä huumori ja hän kannusti minua jahtaamaan mestaruutta.
Jännää, miten ihminen pystyy rankkoihin suorituksiin kun haluaa ja saa pidettyä väsymyksen ja kolotukset poissa määritellyn ajan. Viikon aikana, harjoituskierrokset mukaan laskien pelattiin 189 väylää, joiden keskipituus on 136m. Lyhyin on 70m ja pisin 330m. Ohlainin ratakierrokselle kertyi kokonaismittaa 8 km ja korkeus ero on 100m.
Kisan aikana ei tuntunut ettei olisi jaksanut, eikä kolotukset tuntuneet.
Kohta finaalin jälkeen tuli raukea olo ja jaloissa alkoi tuntua kävellyt kilometrit. Homma oli tehty ja nyt sai levätä. Eikä tullut mieleenkään lähteä enää radalle. Jo viimeisellä väylällä vetäisin laukun vetskarit tiukasti kiinni.
Nyt lisää ranskalaista punaviiniä.
Hyvä Marko! Pitääkö nikkaroida lisää palkintokaappeja?
Onnea Markolle myös täältä. Hieno suoritus.
Pitääkö nikkaroida lisää palkintokaappeja?
Vielä mahtuu, ja täytyy kehua ranskalaisten palkintoja, jos he ovatkin muuten saaneet monesta asiasta risuja. Lasipysti on oikeasti hieno ja sen kehtaa kyllä laittaa takan reunalle eturiiviin!
Lisäksi tienasin lentoliput.
Onnea vielä tällä viestimellä!
Mikä palkintokaappi?
Mikä takka tai takan reunus?
En muista nähneeni.
Onnea vielä tällä viestimellä!
Mikä palkintokaappi?
Mikä takka tai takan reunus?En muista nähneeni.
Kitos kiitos.
Kuvainnollinen ilmaus kisahuuman tunnelmissa.
Puolen tunnin päästä lähdetään paluumatkalle ja kohti Pariisia. Porissa joskus yömyöhällä.
Selostamo vaikenee.
Marko Timonen, Bruay la Buissiere, Ranska
Onnentoivotukset ja isot myös täältä hiukkaraumalta, hip, hip ,hurraaaaaaaaaaaaa:D:D
You must kirjaudu or rekisteröidy to post a reply